Ottomatias.

Asentelin tänään töissä pari Vistaa ja turhauduin yli sata kertaa moniin kummallisuuksiin joita Microsoft ja Windows-ympäristöt ylipäänsä käyttäjilleen tarjoaa. Alkaen nyt esimerkiksi domainiin liittymisestä, joka ei onnistu langattomalla verkolla (ainakaan Vista+SBS2003-kombolla).

Viimein sain asenneltua virustorjunnatkin ja muut tarvittavat kilkkeet, kunnes Windows kehotti katsomaan mahdollisia ratkaisuja tietokoneeni ongelmiin. Klikkasin sen auki, ja sain tällaisen ruudun (klikkaa suuremmaksi):

Tämä on minulta niin usein kysytty asia, että viisainta on varmaan tulevaisuuden varalta lisätä asia myös blogiin – ehkä sen löytää täältä joku saman ongelman kanssa painiva.

PDF-tiedostoja tehdään yleisimmin niin, että tiedosto (esimerkiksi Wordilla tehty) “tulostetaan” eräänlaisella virtuaalisella tulostimella PDF-tiedostoksi. Näin saavutetaan teoriassa 100% yhdennäköisyys alkuperäisen tiedoston kanssa. Et siis voi tallentaa tiedostoa päätteellä .pdf, vaan PDF-toiminnallisuus löytyy valikoista samasta kohtaa josta tulostaminen.

Olen itse kokenut hyväksi CutePDF-nimisen ilmaisohjelman. Se asentuu myös Vistaan moitteettomasti ja asennuspaketti on pieni. Lisäksi sen tuottamat tiedostot ovat olleet poikkeuksitta toimivia – kaikilla kilpailijoilla näin ei ole.

Itse tiedoston saat ladattua tästä. Jos selaimesi kysyy haluatko avata vai tallentaa tiedoston, valitse tallenna. Muussa tapauksessa lataa tiedosto esimerkiksi työpöydälle ja käynnistä se. Asennusohjelma pyytää sinua hyväksymään lisenssin ja muuten oletusasetukset ovat hyvät – käytännössä paina Next aina kun ohjelma jotain pyytää.

Asennuksen jälkeen ohjelma pyytää käynnistämään tietokoneen uudelleen. Tee se, ja kun taas pääset Windowsiin, voit valita Wordista (tai mistä tahansa ohjelmasta!) tulosta ja valitse tulostimeksi CutePDF. CutePDF kysyy minne haluat tallentaa PDF-tiedoston, valitse järkevä kansio ja ihmettele: homma toimii ja sinulla on toimiva PDF-tiedosto haluamastasi dokumentista.

Computerworldissa oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa kirjoittaja – paatunut Windows-rikollinen käyttäjä päättää siirtyä kahdeksi viikoksi Linuxiin.

Artikkeli välttää suurimman osan flamewar-aiheista, mutta pakko se on jostain repiä. Ihmettelen nimittäin kritiikkiä siitä, että Ubuntun update-manager ei osannut päivittää kirjoittajan Open Officea 2.4:stä kolmoseen. Osaako MS Office edes ilmoittaa, että uusi versio on kaupoissa? Ei osaa. Saati sitten, että se asentuisi automaattisesti. Muutenkin kirjoittajan mukaan yksi Ubuntun huonoimmista ominaisuuksista liittyy update-manageriin (verrattuna siis Windows Updateen, joka on hänen mukaansa selkeä).

Omissa Windowseissani ei ole päivittynyt juuri mikään ohjelma automaattisesti (pl. open source-softat kuten Firefox ei oikeastaan mikään). Lisäksi Windows Updaten asentamat päivitykset on useinkin nimeltään tyyppiä KB231541, joten selkeyttä kaivattaisi sielläkin. Erikoista on myös se, että kirjoittaja kritisoi sitä, että .rpm-paketit eivät asentuneet klikkaamalla. Hmm. Itse asiassa Windowsissa ei aukea edes kaikki .exet, saati sitten että voisi vielä kokeilla avata esimerkiksi .dmg-tiedostoja. Tämä on lähes yhtä outoa kuin se, että jotkut uudet käyttäjät kritisoivat Linuxia siitä, että Windows-ohjelmien käyttäminen vaatii Winellä kikkailua. Asentakoot itse vaikkapa SpamAssassinin Windowsiin ja kertokoon sitten miten helppoa ohjelmien asentaminen Windowsissa on. Linuxissa homma onnistuu apt-get install spamassassin-komennolla. Windowsin tavasta voit lukea esim täältä.

Suurin ongelma tämänkaltaisissa kirjoituksissa on aina sama. Testaaja ei tunne Linuxia yhtään, mutta on osaavahko käyttäjä Windowsissa. Toki sellaiselle next-next-next on kätevin mahdollinen tapa, mutta mietitäänpä asiaa osaamattoman (siis oikeasti osaamattoman, ei Windowsiin tottuneen) käyttäjän kannalta.

Ubuntussa voi mennä Add/Remove programsiin (niinhän Windowsissakin, sillä erotuksella että Windowsista ei voi käytännössä lisätä mitään) ja jos tarve on vaikkapa nettiselaimelle, niin kirjoittaa hakukenttään browser, valitsee oikean ja painaa asenna. Parissa minuutissa ohjelma on asennettu. Windowsissa googlataan hetki (Free, windows, browser, download), toivotaan, että ensimmäinen tulos ei satu olemaan spy-/adwarea ja asennetaan next-next-next. Seuraavan tietoturva-aukon kohdalla purkka hajoaa. Linuxissa se päivittyy automaattisesti hamaan tulevaisuuteen.

Mielestäni jälkimmäinen kuulostaa paremmalta tavalta – ja minä olen sentään nykyään mäkisti.

Ruotsalainen Spotify on hienosti sanottuna uudenlainen musiiikkipalvelu, jossa valtavasta musiikkikirjastosta striimataan on-demand-tyylisesti mainosrahoitteista (tai kuukausimaksullista) musiikkia käyttäjän asiakasohjelmaan.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Spotify on kuten last.fm (mainio palvelu myöskin), mutta sillä erolla, että spotifyssä voi kelata biisejä, pausettaa, aloittaa biisit alusta ja hakea kattavammin. Lisäksi Spotifyssä on kokonaisina biiseinä huomattavasti enemmän tavaraa kuin last.fm:ssä. Nopealla selailulla Spotify löytää Ismo Alankoa, Topi Sorsakoskea, Monster Magnetia ja vaikka mitä. Vielä en ole törmännyt sellaiseen ongelmaan, että artistia ei löytyisi. Mukana on levy-yhtiöistä EMI:n, Universalin, Warner Musicin ja Sony BMG:n tuotannot.

Spotifyssä on myös ainakin tällä hetkellä ainoastaan mahdollista kuunnella musiikkia Spotifyn omalla, iTunes-tyyppisellä ohjelmalla. Ohjelma on selkeä, vakaa ja nopea.

Spotifyn iTunes-tyyppinen ulkoasu on selkeä

Äänenlaatu palvelussa on myös näppituntumalta parempi kuin last.fm:ssä. Tämä arvioperustuu kuitenkin ainoastaan omaan kuulooni ja puuttelliseen äänikorttiini. Soitetut kappaleet kopioituvat jonkinlaiseen välimuistiin käyttäjän levylle, joten toisella kerralla biisiä kuunnellessa ei ole enää minkäänlaista taukoa kelatessa. Tuo tauko on hyvin lyhyt myös suoraan netistä tulevissa biiseissä.

Spotifyssä yhteisöllisyyttä voidaan toteuttaa jakamalla soittolistoja ja biisejä. Jokaisella biisillä on oma http-linkki, jonka voi avata Spotify-asiakasohjelmalla. Näin voidaan siis jakaa biisejä muiden käyttäjien kesken.

Mainosrahoitteisuus tarkoittaa Spotifyssä sitä, että välillä biisien välissä tulee parinkymmenen sekunnin mittainen äänimainos jota ei voi hypätä yli mitenkään. Toistaiseksi olen kuullut kolmen päivän käytöllä yhden tuollaisen mainoksen, mutta käyttäjien määrän kasvaessa myös niiden voidaan olettaa kasvavan. Nyt palvelu on vasta suljetussa beta-testissä, johon tarvitsee kutsun. Spotifyn saa myös toimimaan ilman mainoksia maksamalla 10 dollarin kuukausimaksun tai 0.99 taalan päivämaksun. Kokeileminen ei siis liikaa maksa.

Spotify toimii Mac OS X:llä, Windowsilla sekä Winen kautta myös Linuxissa tuetusti. Arvoa tällä pari kuukautta vanhalla yrityksellä on kohtuulliset 85 miljoonaa euroa. Koviin lukuihin on ihan helppo uskoa, sillä tässä on musiikin kuluttamisen tulevaisuus, halusivat levy-yhtiöt sitä tai ei.

:edit: tuoreet kuulumiset aiheesta täällä.

Nyt se tv-evankelista on keksinyt verrata itseään Rooseveltiin.

Viimeksihän se haukkui ne entiset työntekijät kun olivat lähteneet ja muutenkin sen johtamistyylistä tuli Satama-kauppojen jälkeen enemmän mieleen joku ihan muu johtaja. Kaikkea ne keksii…