Ottomatias.

A piece I wrote to Länsi-Savo -magazine about Facebook and its rules and how companies should actually read TOS’s of services they are trying to use to make money.

Sosiaalisessa mediassakin on pelisääntönsä

Mikkelin oma festivaali Jurassic Rock on siirtynyt 80-luvulta pienillä hyppäyksillä 2000-luvulle ja nyt viimein Facebookiinkin. Jurassic Rockin Facebook-kampanja on nykyaikaa ja jotain jota jokaisen pitää nyt tehdä: Facebookissahan nyt ovat kaikki.

Facebook ja Twitter ovat kuitenkin ilmiöinä kohtuullisen tuoreita. Vanhan viisauden mukaan jonkin asian oppiminen hyvin vaatii 10 000 tuntia opettelemista, joka tarkoittaa tuollaista 8 tunnin työpäivää joka päivä kolmen vuoden ajan.

Suurin osa suomalaisista facebookkaajista ei ole palvelussa vielä kolmea vuotta ollutkaan, mutta silti sosiaalisen median ammattilaisia tuntuu olevan joka oksalla.

En tiedä kuka on vastuussa Jurassic Rockin kampanjasta, mutta siinä on eräs merkittävä ongelma. Se nimittäin rikkoo räikeästi Facebookin käyttöehtoja.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kuin isokin Facebook-kampanja toteutetaan totaalisen väärin. Samaan syyllistyi esimerkiksi huonekalujätti Ikea aikoinaan.

Ongelma johtuu siitä, että tällä hetkellä internet on täynnä ihmisiä ja yrityksiä, joiden todellinen sosiaalisen median osaaminen perustuu käytännössä pelkästään oman henkilökohtaisen profiilin ylläpitämisestä. Vähän siis kuin henkilö joka osaa ylläpitää omaa talouttaan pitäisi itseään pätevänä talousjohtajaksi Nokiaan.

Facebookin käyttöehdot ovat pitkät ja vieläpä kirjoitettu englanniksi. Tavallinen ihminen niitä harvoin jaksaa lukea, mutta yrityskampanjaa tekevän voisi olettaa ne tuntevan.

Sääntöjen kohta 4.2. kieltää Facebook-profiilin käyttämisen mainostarkoituksiin. Kohta 4.1 kieltää muiden kuin oikeiden ihmisten Facebook-profiilit. Jurassic Rockin kampanja on toteutettu kolmella tekaistulla Facebook-profiililla, joten säännöistä rikotaan jo nyt kahta kohtaa kolminkertaisesti.

Facebook-profiilia ei myöskään saa käyttää kilpailuihin, promootioon tai muuhun vastaavaan ilman kirjallista lupaa Facebookilta.

Toisin sanoen, jos joku päättää ilmoittaa Jurassic Rockin kampanjan sisällöstä Facebookille, se poistuu bittiavaruuteen hetkessä. Samalla poistuu vaivalla kampanjaa varten hankitut kaverit ja koko kampanja.

Tuen Jurassic Rockia ehdottomasti ja pidän erittäin hienona että Mikkeliin on Jukka Holmstedtin ansiokkaan työn ansiosta saatu järjestettyä moinen kesätapahtuma. Tulen sinne kesällä itsekin.
‘
Toivotaan että kampanja onnistuu, mutta ensi kertaa ajatellen kannattaa harkita sosiaalisen median ammattilaisen etsimistä kampanjan järjestämiseen.

Otto Peura
Rotterdam

Kauppalehti uutisoi sekä printissä että paperilla uudesta yrityksestä, jonka liikeideana on veloittaa viisisataa [sic!] euroa vuodessa siitä, että se hoitaa asiakkaan puolesta nettihakemistopalveluiden ostamisen ja toisaalta markkinointikiellon niille yrityksille joiden palveluita SVVK asiakas ei koe tarvitsevansa.

Tuntuu vähän että Kauppalehti on mennyt halpaan tuossa hommassa ja ottanut asiakseen mainostaa vähintäänkin kyseenalaisesti toimivaa firmaa. Ensinnäkin, markkinointikieltoa ei käsittääkseni voi yritykset oikein edes tehdä. Kuluttajat on asia erikseen. Toki suuri(n) osa yritysten suoramainonnasta rikkoo erilaisia suoramarkkinoinnista säädettyjä lakeja, mutta markkinointikielto ei käsittääkseni tähän auta. Jos henkilö A vastaa yrityksessä asiasta B, niin käsittääkseni mitenkään ei voi estää markkinointia tälle henkilölle asiaan B liittyen. Sen sijaan hakuammuntana laitettu markkinointiviesti rikkoo sääntöjä jo ilman markkinointikieltoakin.

Yksi vihje markkinointikiellosta ja siitä, kenelle sitä kieltoa ei todennäköisesti ainakaan tehdä on Verkkoviestintäkeskuksen (jonka koko nimi on vähän harhaanjohtava ja vähintäänkin huono) käyntiosoite ja sen googlaaminen. Samoissa tiloissa toimii ScandicMedia-niminen lafka, joka kertoo nettisivuillaan:

Hakusanamainontaan erikoistuneena mediatoimistona toimitamme nopeaa ja tuloksekasta hakusanamainontaa, jonka kautta markkinointi suuntautuu välittömästi ostohalukkaalle kohderyhmälle.

Mikäs tässä nyt on siis ideana? Olisiko tuota “ostohalukasta kohderyhmää” ScandicMedialle itselleen ne firmat, jotka ovat SVVK:n asiakkaina? Eli SVVK tekee diilin firman kanssa että he hoitavat kaikki hakemistopalveluihin liittyvät asiat ja sen jälkeen tekee hakemistopalvelusopimuksen ScandicMedian kanssa. Näin saadaan kaksi laskua lähetettyä samalle asiakkaalle. Kätevää.

SVVK lähettää hakupalvelufirmojen asiakkaille tämänkaltaista sähköpostia:

Arvoisa palveluntuottaja/palveluntarjoaja, 

Oheisessä liitteessä sekä tämän sähköpostin lopussa on listattu yritykset, jotka ovat ulkoistaneet kokonaisvaltaisesti verkkoviestintänsä ja Internetmarkkinointinsa Verkkoviestintäkeskukselle (SVVK Suomen Verkkoviestintäkeskus Oy) ja täten myös valtakirjalla valtuuttaneet Verkkoviestintäkeskuksen valvomaan heidän etujaan koskien hakemisto-, haku- ja numeropalveluita sekä hakukoneita ja niissä tapahtuvaa viestintää sekä markkinointia. 

Liitteessä listatut yritykset ovat päättäneet, että tuottamanne palvelu ei kuulu heidän tämänhetkiseen markkinointistrategiaansa. Täten liitteestä 2 löytyvien yritysten valtuuttamana Verkkoviestintäkeskus irtisanoo tällä päivämäärällä (sähköpostin lähetys pvm.) kaikki voimassa olevat sopimukset teidän ja näiden yritysten välille päättymään sopimuskauden loppuun. Mahdolliset muut kuin kiinteähintaiset palvelut, esim. klikkauksiin perustuvilla hinnoitteluilla tehdyt sopimukset päätetään välittömästi. Mitään uutta laskutettavaa työtä tai palvelua ei ole lupa kohdistaa eikä takautuvia laskuja esittää perustuen nyt päättyneisiin sopimussuhteisiin. 

Niin, eli siis kaikki SVVK:n asiakkaat yhdessä päättivät samalla tavalla? Ettei SVVK tehnyt tätä ratkaisua asiakkaan puolesta?

Liitteessä listatut yritykset tulee myös lisätä tuotettanne/palveluanne myyville tahoille EHDOTTOMAAN SOITTOKIELTOON, jonka noudattamatta jättämisestä seuraa automaattisesti Verkkoviestintäkeskuksen toimesta tutkintapyyntö, korvausvaade sekä myös sanktiot asiakkaan puolesta. SOITTOKIELTO ON EHDOTON ja koskee paitsi tuotteiden ja palveluiden myyntiä, esittelyä niin myös maksutonta yhteystietojen tarkistusta ja kaikkia muita näihin verrattavia yhteydenottoja. 

Mahdollisen tuotteenne/palvelunne positiivisen uudistuksen tai selkeän hinnan laskun myötä voitte kontaktoida ko. asiasta suoraan Verkkoviestintäkeskusta, jolloin voitte myös itse osaltanne vaikuttaa palvelunne laatuluokitukseen (Quality Rating), jonka huomioimme laatiessamme markkinointistrategioita asiakkaittemme kanssa. Laatuluokituksen (Quality Rating) lisäksi palveluiden suositeltavuuteen yrittäjälle vaikuttavat myös palvelun kävijämäärät, näkyvyys, hinta-laatusuhde ja mahdolliset lisäedut yrittäjälle. Yhteyttä voitte ottaa joko puhelimitse numeroon 060090007 tai sähköpostilla asiakaspalvelu@verkkoviestintakeskus.fi. Voitte myös erikseen sopia neuvottelusta Verkkoviestintäkeskuksen edustajan kanssa. 

Jos asiakasyrityksemme kuitenkin päättää valita osaksi markkinointistrategiaansa palvelunne/tuotteenne, informoimme teitä ko. tilanteesta ja tällöin (ja vain tällöin) annamme teille luvan neuvotella suoraan asiakasyritystemme tai Verkoviestintäkeskuksen edustajan kanssa alustavasta sopimuksesta. Ennen varsinaisen sopimuksen syntymistä on teidän kuitenkin hyväksytettävä alustava sopimus sekä sopimusehdot ja muu tarjoamanne palvelun sisältö Verkkoviestintäkeskuksella, jonka jälkeen vasta saatte Verkkoviestintäkeskukselta laskutusluvan kyseiseen yritykseen. 

Mahdollisiin kysymyksiin vastaa asiakaspalvelumme. 

Ystävällisin terveisin, 

SVVK Suomen Verkkoviestintäkeskus Oy 

Annankatu 34 A 
00100 HELSINKI 
Puh: 0600 90007 
www.verkkoviestintakeskus.fi 
asiakaspalvelu@verkkoviestintakeskus.fi 

Voidaan melko perustellusti kysyä, että onko SVVK keskustellut kaikkien asiakkaidensa kanssa ja päättänyt, että nimenomaan se firma, mihin tämä viesti laitettiin on sellainen, ettei se kuulu minkään asiakkaan “markkinointistrategiaan”? Entä jos joku onkin halunnut näkyä kaikkialla? Epäilyttävää on myös maksullisen[!] numeron (jonka hintaa ei kerrota) käyttäminen tuossa – nettisivuilta löytyy myös tavallinen 09-numero.

Viime aikoina on ollut paljon porua esimerkiksi Directasta ja homma tuntuu olevan vieläkin vain kasvussa. Uskallan väittää, että 3000 euroa Google-näkyvyyden parantamiseksi maksaa itsensä takaisin huomattavasti nopeammin kuin mikään yrityspalveluhakemisto. En tiedä muista, mutta itse en ole koskaan käyttänyt yhtään yrityshakemistoa, paitsi silloin, jos olen kaivanut jotain tiettyä firmaa ja hakutuloksissa korkeimmalla on hakemistopalvelun sivut. Tämähän on kuitenkin vain osoitus huonosta SEOsta, ei hakupalveluiden tehosta. Väitän, että suurin osa näiden firmojen liikenteestä tulee nimenomaan Googlen kautta (joka on toki luonnollistakin).

Yrittäjä, mikset siis panostaisi suoraan Googleen ja näkymiseen siellä?

Bob Helsinki (kannattaa muuten avata linkki ja katsoa minkälaiset sivut ne on itselleen onnistuneet rakentamaan.. Näköjään tässä kirjoituksessa mainittu toimintamalli, eli töiden teettäminen muilla on ihan tyypillinenkin tapa siellä?) on mitä ilmeisimmin tekemässä mainoskampanjaa Kokoomukselle. Ikävä kyllä politiikan osaamisellaan toimisto ei vakuuta, koska pyytää Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan postituslistalla opiskelijoita tekemään 600 kysymystä 5-6 eri aihealueesta ulkopolitiikkaan liittyen “pientä palkkiota” vastaan.

Haemme siis ulkopolitiikan tuntevia henkilöitä, jotka laatisivat
asiakkaallemme eli Kokoomukselle sarjan kysymyksiä, jotka tulisivat
lautapeliin.

Copywriterin kuukausipalkka on ehkä jotain 3000 euron molemmin puolin. Tuntien mainosalan sopimuksia hieman, niin tuon työn omistusoikeus siirtyy Kokoomukselle sillä hetkellä kun Bob Helsinki lähettää laskunsa. Toisin sanoen Bob Helsinki tarjoaa siis vähintäänkin tuollaisesta viikon hommasta, josta jäävän työn omistusoikeus siirtyy kolmannelle osapuolelle “pientä palkkiota”. Mitä todennäköisimmin tekijän nimeä ei valmiissa työssä tulla näkemään.

Soittelin hommaa tarjonneelle henkilölle ja hän myönsi itsekin asialla olevan kiire. 600 kysymystä ja vastausta liittyen spesifiin aihealueeseen ei todella ole ihan helppo homma ja aikaa tälle on tarjottu viikon 8 loppuun (eli käytännössä 2 viikkoa). Pyysin lisätietoja aiheesta ja palkka kuulemma tarkentuu parin päivän sisällä. Raportoin senkin tänne, ellei sitä erikseen kielletä.

Kuulkaas Bob Helsingin väki, jos te ette itse osaa tuottaa materiaalia mainoskampanjoihinne, niin itse en ainakaan julkisesti hakisi apuvoimaa asiakkaan nimen kertoen. Mitä epäilette Kokoomuksen pitävän tuosta ajatuksesta? Entä jos Kokoomus tekisi tuon itse ja vähentäisi sen teidän palkkiostanne? Ehkä sieltä luulisi löytyvän osaamista. Teidän ajatuksennehan tuntuu olevan laskuttaa oma kate tuohon päälle ja teettää työ opiskelijaraukoilla, jotka luulevat saavansa “arvokasta kokemusta mainosalalta” Naurettavaa, epäammattimaista ja tökeröä, sanon minä.

Olen inhokseni huomannut joutuneeni kahdelle todella ärsyttävälle postituslistalle. Niistä ensimmäinen, hauska.fi osoitti eräänä päivänä loistavaa huumorintajua kun kolme minuuttia postituslistalta poistumislinkin klikkaamisen jälkeen postilaatikkoon pamahti uusi viesti. Tästä suivaantuneena soitin heidän asiakaspalveluunsa (joka muuten on tanskalaisessa puhelinnumerossa, mutta asiakaspalvelusta löytyi suomalainenkin) jonne aloitin puheluni kertomalla tekeväni rikosilmoituksen heistä. Tyyppi vastapuolella käyttäytyi kuitenkin sen verran asiallisesti ja kohteliaasti, että maltan hetken aikaa, josko postittaminen loppuisi.

Parhaattarjoukset.com olikin hankalampi paikka, koska poistumislinkki ei edes toimi. Palvelulla ei ole Suomeen mitään selvää yhteyttä, joten suomalaisilla laeilla uhkailu ei varmaankaan kauheasti auta. Roskapostipalvelimet pyörivät theplanet.comissa ja sinne lähtikin abuse-osoitteeseen postia aiheesta, mutta jotenkin epätoivoiselta tuntuu heti kättelyssä. Hauska.fissä poistumislinkki kuitenkin vaikutti toimineen ja kaveri puhelimessa väitti että järjestelmässä on viikon viive. (Enpä tiedä sitten valehteliko vai onko järjestelmä tosiaan noin ankea. Pahinta on, etten edes tiedä, kumpi on pahempi.) Ilmoitin myös helsinki.fi-postmasterille domainista, jotta osaavat seurata. Siihen osoitteeseen sitä näet saapui.

Itsekin useampaakin kaupallista postituslistaa ylläpitävänä tiedän kyllä, että lakeja täytyy hieman oikaista, että koko postittaminen olisi edes laillista. Tarkalleen ottaen (esim täällä lisää) tulkinta laista taitaa olla se, että jokaiselta vastaanottajalta pitäisi pyytää erikseen yksiselitteinen lupa postittamiseen. Tätähän ei yritysmaailmassa noudata käytännössä kukaan – jos lähetät joskus postia organisaatioon X (tai annat jollekin heidän työntekijälleen heidän korttinsa, tai jopa vaikka vain siksi, että joku (Etkö usko? Esimerkiksi nyt vaikka Micromedia..)  myy sähköpostiosoitteesi jollekin) saatat joutua/päästä jollekin postituslistalle. Tämähän on toki usein jopa ihan kätevääkin, mutta niinpä olisi baarireissun jälkeen varastetulla autolla kotiin ajaminenkin.

Siksi mielestäni roskapostittamista joka tulee suomalaisista osoitteista vastaan pitää taistella raportoimalla aina eteenpäin huono kokemus postittamisesta. Spammifiltterin virittäminen on se helpoin tapa, mutta se ei vie asiaa postittajan tietoon. Englanninkielinen roskapostitus on aikoja sitten karannut niin epäilyttäviin käsiin, että postituslistoilta poistumisyritykset ovat pelkkä virhe, mutta Suomessa ilmiö on sen verran uusi, että meidän vastaanottajien pitää tehdä selväksi minkälaista postittamista emme enää hyväksy. Kaupallisissa viesteissä itsessään ei ole mitään pahaa, mutta liika on liikaa ja mauton on mautonta. Koska joillain maku on huono (tai puuttuu kokonaan), niin heille on hyvä tehdä tiettäväksi nuo rajat.

Stockmann ilmoitti myyntinsä pudonneen viime vuonna n. viitisen prosenttia. Tällä on vaikutuksensa liikevoittoonkin, mutta markkinat palkitsivat moisen suoraselkäisen ilmoituksen liki seitsemän pinnan nousulla pörssissä. Mihinköhän logiikkaan tuokin perustuu?

Erikoisinta tiedotteessa on kuitenkin sen loppu: 

Stockmannin pitkäaikaisesta rahoituksesta tuleville vuosille on sovittu
19.12.2008 julkistetun pörssitiedotteen mukaisesti. Sovittu järjestely
merkitsee sitä, että korkotason laskun myötä yhtiön rahoituskustannukset
tulevat vuonna 2009 olemaan selvästi alhaisemmat kuin vuonna 2008.

Tuossa viitataan siis Lindex-kauppojen yhteydessä muodostuneeseen miljardin euron lisärahoitustarpeeseen. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten ihmeessä Stockmann onnistuu saamaan halvalla lainaa, jos koko finanssimarkkina on muuten jäissä ja korot varsinkin yrityslainoissa katossa?