Ottomatias.

Google lupasi julkistaa jotain erikoista kehittäjäkonferenssissa Google I/O:ssa ja täytti lupauksensa Google Wavella. Google Wave on Googlen näkemys siitä, mitä sähköisen viestinnän pitäisi olla. Se yhdistää pikaviestintää ja sähköpostia ja lisää vielä jotain omaa sekoitukseen. Wave on sitä, mitä ‘unified messagingin’ pitäisi olla.

Wave on jo perusluonteeltaan erilainen kuin muut pikaviestimet. Google Wavessa luodaan wave, johon voidaan lisätä ihmisiä, ja jokainen näkee kaiken mitä muut tekevät. Tuohon Waveen voidaan sitten lisätä sisältöä eri lähteistä, netistä, tiedostoja omalta koneelta tai normaalisti pikaviestintyyliin kirjoittamalla. Lopuksi Waven ’syntymistä’ voidaan katsoa uusintana.

Wave on Where2Techin, saman pienen Googlen ostaman yrityksen joka kehitti Google Mapsin kehittämä viestintätapa. Liitetiedostojen lisääminen toimii yksinkertaisesti vetämällä tiedostoja Waveen, josta ne voi jakaa kenelle tahansa wavessa olijalle. Lisäksi wavet voi helposti lisätä vaikkapa omaan blogiinsa samaan tyyliin kuin Youtube-videoita.

Waven ulkoasu on Gmailin kaltainen, mutta jokaisella yhteystiedolla on näkyvissä myös avatar, vähän Twitterin tyyliin. Muutenkin yhteystietoihin on selvästi panostettu.

Wave kuulostaa juuri siltä, mitä yritykset ja yhteisöt tarvitsevat viestinnänsä kehittämiseen. Kaveripiirin viestinnälle on jo olemassa pikaviestimiä ja liitetiedostojen jakaminen ja keskustelujen tallentuminen näppärästi on siinä ehkä hieman vähemmän tärkeä ominaisuus, mutta varmasti tarjoaa paljon siihenkin käyttöön.

Vielä viimeinen etu: Google Wave on open sourcea. Kyllä, ja hyvällä APIlla varustettuna jo valmiiksi, joten kolmannen osapuolen innovatiivisia plugineita ja uusia käyttötapoja tullaan varmasti näkemään huimasti. Tämä mahdollistaa myös Waven asentamisen omalle palvelimelle, joka varmasti houkuttaa yrityskäyttäjiä.

Sitten se pahin puoli: Wave ei ole vielä valmis, vaan on vasta Googlen rajatussa testauksessa ja tulee yleiseen tarjontaan “myöhemmin tänä vuonna”.

Lisää kuvia ja informaatiota Googlen blogissa. Tästä voi tulla seuraava sähköposti. Wavea odotellessa.

Sonera ilmoitti yhtäkkiä avanneensa kilpailijan Spotifylle.

Palvelu vaikuttaa Digikohina-blogin mukaan lupaavalta, ja mahdollisuus kuunnella matkapuhelimella sekä muutamalla eri tietokoneella samalla kuukausimaksulla kuulostaa mainiolta. Save-and-stream-ominaisuus puuttuu, joten kuuntelemisen aloittaminen on hitaampaa, mutta toisaalta kaikki tiedostot tallentuvat koneelle, joten niitä voi kuunnella myöhemmin.

Kokeileminen on maksutonta, mutta vaatii Soneran kännykkäliittymän.

Lisää aiheesta Digikohinassa ja Soneralla.

MikroBittiin pitkään kolumneja kirjoittanut Tapio Berschewsky (jonka kanssa itse asiassa olin kerran sähköpostikirjeenvaihdosta liittyen Travian-nettipeliin ja sen uutisointiin ko. lehdessä) sai lähtöpassit lehdestä tarjottuaan päätoimittajalle kolumnia, joka käsitteli nettipiratismista melko myönteiseen sävyyn.

Berschewsky ehdottaa kolumnissaan “kulttuuriveroa”, joka yhdistäisi TV-luvan ja kasettimaksut sekä sallisi “warettamisen”. Berschewsky moittii huonolaatuista digi-tv-kuvaa ja vertaa sitä teräväpiirtona, ilman mainoksia hankittuun piraattiversioon.

Kolumnissa on paljon asiaa. Esimerkiksi kasettimaksu on moraalisesti täysin kestämätön idea, joka siis maksetaan siksi, että ihmiset kuitenkin rikkovat lakia. Se on verrattavissa siihen, että auton hintaan kytkettäisi rattijuoppomaksu, joka jokaisen tulisi maksaa siksi, että he kuitenkin ajavat kännissä. Siltikäänhän kasettimaksu ei poista vastuuta mahdollisista tekijänoikeusrikkomuksista vaan korvaukset tulevat rikostapauksissa kuitenkin maksettavaksi. Tekijänoikeustahoilla selvästi on liikaa valtaa.

Yksi ongelma tähän silti sisältyy (siis sen lisäksi, että MikroBitin päätoimittaja on ei tunnu olevan mikään järjen jättiläinen). Berschewsky kirjoittaa:

Minä nimittäin ainakin haluaisin juuri sen mitä warettajat saavat. Eli kaiken maailman median helposti hiirellä kliksutellen. Laadukkaammin ja paremmin kuin Anttilasta tai Play.comista. Koska ja missä vain, ekologisesti ja nopeasti.

Kuulostaa hyvältä. Kysymys on vain siitä, mihin hintaan ja kuka sen maksaa. Haluavatko kulttuuria kuluttamattomat tarjota omalla kustannuksellaan Tapiolle mahdollisuuden katsoa amerikkalaisia laatusarjoja?

Tekijänoikeuslaissa on loputtomasti puutteita. Silti on selvää, että korvaus hyvin tehdystä työstä pitää tekijöille maksaa (jos he sitä haluavat). Jos joku tekee hyvää taidetta, hän todennäköisesti saa paljon rahaa. Jos joku tekee huonoa taidetta, hän saa vähän rahaa tai ei ollenkaan rahaa. Kuinka jaamme nuo rahat kulttuuriveron jälkeen tekijöiden kesken?

Jotenkin minusta tuntuu, ettei sosialismi ole tähän(kään) ongelmaan kuitenkaan ratkaisu.

Erilaiset augmented reality-markkinointikampanjat ovat nykyajan uusin trendi. Suomalaisia sovellutuksia ei vielä taida olla, vaikka Ruotsi Kiinni niitä kovasti jo peräänkuuluttaa.

Augmented reality on siis tietojenkäsittelyn haara, joka pyrkii yhdistämään tavallisen todellisuuden tietokoneella mallinnettuun dataan. Esimerkiksi GE:n Smart Gridissä paperille tulostettua symbolia webbikameran edessä heiluttelemalla ja mikrofoniin puhaltelemalla ruudulla sattuu kaikkea jännää – kannattaa kokeilla.

BMW:n kampanjasaitti on myös aika mielenkiintoinen, mutta itse odotan eniten augmented reality-tyyppisen ohjauksen tuloa peliteollisuuteen. Jos oikein väljästi tulkitsee, niin Wiin ohjaushan on jo eräänlainen augmented reality-sovellutus. Mallia voisi kuitenkin toteuttaa huomattavasti pidemmälle: tappelupelissä pelaaja voisi itse rakentaa erilaisia miekkoja ja aseita, strategiapeleissä palikoita voisi liikutella oikeasti ja ne liikkuisivat sen mukaan ruudulla ja niin edelleen. Peliteollisuudesta ohjaustapa voisi sitten levitä tavallisten toimisto-ohjelmien ohjaukseen.

Mielenkiintoinen konsepti joka tapauksessa, joka tarjoaa uudenlaisia tapoja paitsi markkinointiin ja myyntiin, myös monille muille elämänaloille.

Twitterin parhaimpia ominaisuuksia on Trending Topics-tyyppiset hakupalvelut, jotka mahdollistavat tällä hetkellä Twitterissä suosituimpien keskustelunaiheiden löytämisen.
Tämän toiminnon avulla maailmalla tapahtuvat mullistavat uutiset tulevat nopeasti koko Twitter-käyttäjäkunnan tietoisuuteen. Kouluammunnat, maanjäristykset ja muut katastrofit leviävät Twitterissä kulovalkean tavoin ja tärkein syy siihen on juuri haku.
Google on hakukoneena ehdottomasti paras, mutta toistaiseksi siltä on puuttunut toiminto tuoreimpien juttujen etsimiseen – joskin Googlen hakualgoritmit tuntuvat painottavan tuoreita juttuja hakutuloksissaan.
Nyt Googlen blogissa julkaistiin tietoja uusista hakuominaisuuksista, joista yksi on mahdollisuus järjestää hakutuloksia kirjoitusajankohdan mukaan.
Twitterin etu on vieläkin se, että myös sisällön luominen sen hakemisen lisäksi on helppoa, nopeaa ja vaivatonta. Googlen indeksi sen sijaan on ylivoimaisen laaja. Nähtäväksi jää kumpaa toimintoa sitä tottuu käyttämään tuoreita tapahtumia etsiessään.