Ottomatias.

Hesari sitten tyytyi nappaamaan RealClearPoliticsista kuvituksen ulkomaansivujensa ykkösjuttuun. HS:ssä ilmeisesti “lähde” tarkoittaa samaa kuin “mistä kopioimme tämän”. Kyseessä on siis tuo kartta, jossa on eri väreillä republikaaneihin tai demokraatteihin kalleellaan olevat osavaltiot, vieläpä tieto siitä että ovatko ne paljon vai vähän kallellaan.

SK:ssa kolumnisti kirjoittikin aiheesta, että media on turhan heikosti uutisoinut maailman tärkeimmistä vaaleista ja pitänyt tärkeämpänä puida Suomen kuntavaaleja. Nimenomaan heikosti eli heikkotasoisesti. Ehkä nämä ovat olleet jenkeissäkin “nettivaalit”, ts. netin merkitys on kasvanut suureksi, mutta kyllä minä toivoisin että lehti josta maksan pystyisi muuhunkin kuin muutaman (todella hyvän toki) blogin kirjoittelun analysointiin.

Pollsterista löytyy myös lukuja samaisen kartan pohjalta ja sieltä voidaan nähdä, että heidän analyysiensä mukaan “varmat” osavaltiot olisivat menossa Obamalle luvuin 311-142. Kun jäljelle jää 85 valitsjiamiestä, niin homma tuntuu aika selvältä. RealClearPolitics (jonka lukuja HS käyttää) on analysoinut hieman eri tavalla ja ilmoittaa luvuikseen varmojen osalta 132-278 Obamalle. Tällöin vaa’ankieliosavaltioista jäisi 128 valitsijamiestä, joka ei sekään aivan riittäisi kääntämään peliä McCainille.

Itse en kuitenkaan lähtisi ihan noin varmaksi Obaman voittoa julistamaan. Bradley-vaikutus ei ole USAn politiikassa uusi ilmiö. Talouskriisi varmasti aiheuttaa ylimääräistä tutinaa äänestäjien punteissa kun he joutuvat oikeasti punnitsemaan ehdokkaiden talouteen liittyviä lupauksia. Pitää kuitenkin muistaa, että talous on näiden vaalien tärkein teema, vaikka Euroopasta katsoen toivoisi että ulkopolitiikka olisi merkittävin. HS:ssä haastateltava tiivistikin hyvin: “Minua ei kiinnosta mitä maailmalla meistä [jenkeistä] ajatellaan, minua kiinnostaa minne tämä maa on menossa”.

Uskonpa silti että Obama nappaa voiton. Täpärälle se kuitenkin menee.